Tunnistaako joku

[metsajussi]

Tämmöinen oli kaivellut ilmeisesti 60-luvulla tuossa pellolla, ja isäukko oli ottanut kuvat.
Kuulemma siltojen paalut oli juntattu samalla laahakauhalla, paalun pitelijällä oli ollut vähän varautunut ilme kun kauha heilui yläpuolella.

tuntematon1.jpg (63.96 KiB) Katsottu 5091 kertaa

tuntematon2.jpg (53.1 KiB) Katsottu 5091 kertaa

[Hullu-Jussi]

Tunnistettu on. Se on tanskalainen Pedershaab. Tuota mallia tehtiin jo ennen sotaa, mutta Suomeen tuodut ovat kai 40 luvun lopusta tai 50-luvun alkupuolelta. Asiaan on vaikea enään saada varmistusta. Tuo kone painaa noin 22 tonnia ja siinä on mekaaninen esiohjaus, joka on toteutettu erinomaisen hyvin. Vaijerikelojen käyttövivut ovat tavattoman herkkäkäyttöiset ja vain 30 cm:n pituiset modernin mittaiset stikit. Alavaunun ohjauksesta ei sitten voi sanoa samaa. Ajon ohjaus tapahtuu kuljettajan penkin takana olevilla hanikoilla, jotka ovat hitaat ja hankalat käyttää ja niihin siis tarvitsee käytännössä apumiehen, ellei kuskilla ole käsiä selässäkin. Apumies voi ohjata ajoa myös suoraan alavaunun takana olevista neliötapeista sopivalla avaimella kytkimiä koplaamalla. Tapa oli yleinen saksalaisissa 30-luvun kaivinkoneissa. Varmaa on, ettei noita tullut montaa Suomeen. Yhden tuollaisen ylävaunu on jäljellä Salossa ja ristikkopuomi Hyvinkäällä. Täytyy tunnustaa, että alavaunun ajoin itse Stenalle.

Laitan kuvia, kunhan saan ne ensin hommattua.

[metsajussi]

Kiitos, on mukava tietää laitteesta enemmän kuin nuo vanhat kuvat.

Näillä maisemin koneella oli ollut vähän vaikeuksia pysyä pinnalla. Niinpä se oli liikkunut sellaisten tukki- tai hirsiarinoiden päällä. Nosti aina takaansa pätkän 'tietä' eteensä ja ajoi taas sen päälle. Puut oli sidottu melkoisen pitkillä pulteilla (luokkaa 2 m) yhteen. Aikanaan levittäessäni noita ojasta nousseita kaivumaita sieltä saven seasta löytyi aina ylläreinä noita rikkoutuneita puusysteemejä, niitä pultteja ja jotain vaijerilenkkejä. Naapuri oli aikanaan kääntänyt äkeellä maakasan vierestä, ja joku vaijerilenkki oli osunut vanhan Tiven piikkiin. Traktori pysähtyi kuin seinään, naapurin nenä tuulilasiin ja äkeen s-piikki oli oiennut pysyvästi piikkisuoraksi... Ei ollut ainakaan liian kovaa ainesta.

Ojalla oli tällä kohtaa leveyttä ehken reilut 10 m, syvyyttä 4 m. Pituutta tällä haaralla ehkä 3 km. En tiedä, miten suuri kuivatusurakka kokonaisuudessaan oli ollut, tämän perkausyhtiön hyötyala oli muistaakseni 3500 ha. Alunperin oja ei kai ollut tällä kohtaa juuri tavallista piiriojaa suurempi.

[Hyppy-Heikki]

Erikoista tossa koneessa oli, että kuljettajan ovea ei ole perinteisesti tossa sivulla! Vaan kulku tapahtuu taka ovien kautta! Mahto olla eri turvallista kulkea koneen käydessä rattaiden ja muiden vekottimien pyöriessä siinä sivulla?! Mutta on se komean näkönen kioski vois vaikka laittaa tonne raitille ja kesällä myydä kahvia ja jätskiä!

[metsajussi]

Tuli tuosta pinnalla pysymisestä mieleen - mitä keinoja tuollaisen käyttäjällä on jos mokoma ei oikein kulje vaan alkaa upota?

Hydraulikoneellahan voi aina vähän vääntää ja kääntää jotain nurkkaa pinnalle ja vaikka sitten laittaa jotain telan alle.

Nykyään tietysti tilataan sopivaa auttamiskalustoa paikalle, mutta tuohon aikaan se ei tainnut olla se helpoin vaihtoehto. Varsinkaan jos paikka on jo upottava.

Onhan tuossa kovia vinssejä, jos vaan löytyy paikka ankkuriksi.

[Hullu-Jussi]

Tässä sisäkuva Pedershaabista. Tuo moottorin päässä näkyvä akseli luonnollisesti pyörii koneen käydessä. Koneen omalaatuisuuksista vielä sen verran, että polttoainesäiliönä on uudesta asti ollut koneen taakse sijoitettu tynnyri ja vastapainon virkaa toimittaa suuri peltilaatikko koneen takana, joka täytetään soralla. Laatikon pohjassa on pulteilla kiinnitetty luukku, josta sorat voi laskea ulos kuljetuksen ajaksi. Tämä kone on palvellut viimeiset käyttövuotensa proomuun kiinnitettynä tukkien nosto- ja ruoppauskoneena.