Fiskarsin kaivinkonetuotannolle kävi loppujen lopuksi aika huonosti. Homma oli alkanut 1964-65 vaihteessa, kun Fiskarsin silloinen pääjohtaja oli ostanut talousvaikeuksiin joutuneen Eklöfin konepajan Porvoosta. Siellä tehtiin lisenssillä Åkermanin pienempiä malleja 13-tonnisiin asti. (Isommat lisenssi-Åkerit teki Varkauden konepaja.) Tuotenimenä oli Jussi ja koneet myytiin Rolacin verkoston kautta. Tämä kyseinen Fiskarsin johtaja oli aika innostunut ostamaan erilaisia yrityksiä. Tuli hankittua muovialan yrityksiä, venevalmistaja, sähkölaitetuotantoa, kodinkoneita ym. No niin, palataan kaivinkonetuotantoon: Sopimus Rolacin kanssa irtisanottiin ja perustettiin oma myyntiorganisaatio, koneisiin maalattiin uudet värit ja Jussi-nimi sai mennä. Välittömästi aloitettiin myös oma suunnittelutyö tulevaisuuden mallien luomiseksi. Sen verran kiire kuuluu olleen, että kun ensimmäinen Fiskars 550-hydraulikoneen proto saatiin valmiiksi, se ajettiin sopivan siistille pellolle ja siitä otettiin valokuvat ja painettiin myyntiesite. Joitain pieniä ja joitain vähän suurempia teknisiä yksityiskohtia jouduttiin sitten korjailemaan jo myytyihin koneisiin, kun käyttökokemusta karttui. Asiakkaat sai kunnian suorittaa tuotekehitystä niin kuin useasti muulloinkin on tapahtunut suomalaisen teollisuustuotannon kanssa. Fiskarsin onni oli siinä, että tehtaalla oli kaksi erinomaista insinööriä, joilla oli yllättävän oikeaan osunut näkemys kaivinkoneiden kehityslinjoista tuolloin. Melko pian alettiin suunnittelemaan seuraajaa 550-mallille, ekat protot valmistuivat 1968 tai -69. Mallinimet olivat 800 (tela-alustainen) ja 550M (pyöräalustainen) ja kone oli jo täyshydraulinen sen ajan moderneimmilla komponenteilla (Linde-hydraulimoottorit ja Linden muuttuvatilavuuksinen kaksoispumppu). Olen itse nähnyt kaksi tela-alustaista ja kolme pyöräalustaista, mutta sanotaan, että pyöräalustaisia olisi tehty kymmenen. Uskon, että nuo uudet mallit olisivat olleet melkoinen tekijä suomalaisilla markkinoilla. Kävi kuitenkin niin, että nuo pääjohtajan lukuisat yritysostokset alkoivat kismittää tärkeimpiä osakkeenomistajia ja kaveri sai kenkää. Uusi johtaja pani luudan heilumaan ja siinä touhussa meni 1970-71 niin kaivinkoneet, asuntovaunut kuin grilliuunit ym. Jäljellä jäi sitten nuo tunnetut Fiskars-lapiot, -haravat ja -sakset.
Tarinaan voisi vielä liittää pari pikku juttua: 66 tai 67 tuli Helsinkiin työmaalle telakuormaaja, joka oli aivan kuin Caterpillar 955H, mutta väri oli oranssin punertava ja edessä ja takana luki Komatsu. Voin vakuuttaa, että sitä ihmeteltiin.

Kysymys oli siitä, että Fiskars oli päättänyt aloittaa japanilaisten koneiden maahantuonnin ja oli tuottanut maahan pari konetta näytille. Aika vain ei ollut kypsä moisille laitteille ja ajatus kuoli nopeasti.
Toinen tarina on 550-koneesta, joka oli tehtaalla melkein valmiina, kun ilmoitus tuotannon lopettamisesta tuli. Työntekijät kasasivat sen kuitenkin loppuun, tosin muutamat pultit jäivät kiristämättä eikä valmistusnumerokylttiä enää laitettu koneeseen kiinni. Se jäi tehtaan pihalle seisomaan, kunnes sen ja kolme muuta pihalla ollutta koeajokonetta osti maanrakennusalan suurehko yrittäjä (kymmeniä koneita). Eräiden osin erikoisten syiden takia tämä kone jäi varastoon Espooseen eikä sitä koskaan otettu käyttöön. Viisi vuotta sitten Espoon kaupunki määräsi sen varastotontin siivottavaksi, jolla tuo ja pari muuta Fiskarsin tehtaan pihalta haettua konetta oli. Koska tontin omistaja ei aloittanut siivousta, tilasi kaupunki työn Kuusakoski Oy:ltä, joka paloitteli kaikki paikalla olleet koneet.