kuinka hinnoittelette työt

[kaivuri]

miten laskette hinnan kaivuutyölle. jos ajatellaan esimerkiksi ojankaivuuta niin mietittekö paljonko hommaan menee tunteja ja laskette sen mukaan vai teettekö ihan puhtaasti tuntipalkalla vai haluavatko asiakkaat tietää hinnan jo etukäteen. entä miten laskette mätästyksen hinnan onko se tuntityötä vai hehtaarihintana.

[Hullu-Jussi]

Ajattelin kirjoittaa tähän hieman vastausta, koska työn hinnan määrittely sivuaa aika läheltä omaa työtäni.
Ensinnäkin, jos ajatellaan asiakkaan näkemystä, niin asiakas yleensä aina haluaa tietää etukäteen paljonko joutuu maksamaan. Siksi asiakas kysyy urakkaa, mikä ei välttämättä ole kuitenkaan asiakkaan edun mukaista. Sillä, jos urakka on oikein laskettu - eli urakan myötä urakoitsijalle siirtyvä riski on hinnnoiteltuna loppusummassa - se on tilaajalle kalliimpi vaihtoehto (keskimäärin). Jos on kokematon alalla, urakkatarjouksen antamisesta voi - ja usein kannattaa - kieltäytyä ja tarjota vain tuntityötä. Eli sama asia vielä kerran, mutta eri sanoin: Jos ei ole aikaisempaa kokemusta, ei kannata tarjota urakkaa. Urakan voi laskea järkevästi ainoastaan silloin, kun kokemusperäisesti tietää, mitä kaikkia asioita työn edistyessä voi tulla vastaan. Eri asia on sitten se, että saa urkittua tietoonsa, mitä toiset urakoitsijat haluavat samasta työstä ja laittaa oman tarjouksen sillä perusteella. Mutta riskinsä siinäkin.
Tuntityön hinnan määrittely onkin sitten selvästi helpompi homma. Mutta ei sekään onnistu, ellei tiedä oman kalustonsa kustannuksia ja työhön liittyviä kustannustekijöitä. Taas tarvittaisiin kokemusperäistä tietoa. Yksinkertaisten perustöiden suhteen on kuitenkin aika helppoa asettaa oma tuntihinta sen mukaan, mitä muut ottavat samanlaisesta työstä samanlaisella koneella. Jos on tuttuja alalla, kannattaa tietysti kysyä heiltä. Kuntien teknisen toimen hankintapäätökset ovat julkisia: sieltä saa tietää, millä hinnalla kunta on ostanut koneurakoitsijoiden palveluita (pöytäkirjat nykyään netissä). Tässä kohden on muistettava, että pitkäaikainen sopimustilaaja saa tuntinsa selvästi halvemmalla kuin muut. Asiaan on monia syitä, mutta kokemuksen kautta ne ovat selvinneet. (Itse voisin antaa vuosisopimuksella sellaisen koneen, josta muuten laskuttaisin 70e/h johonkin 50e/h.)
Tuossa edellä olen nyt aika monta kertaa kirjoittanut sanan "kokemus". Sillä vaan on niin iso merkitys maanrakennustöissä, että ei sitä voi liian usein toistaa. Useampi menestynyt urakoitsija on sanonut, että oppiminen tuli heille maksamaan todella paljon. Kärjistetysti voidaan sanoa, että yksi tai kaksi koneen hankintahintaa on heillä mennyt opiskelukustannuksina. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sellaisia asioita, että on tullut hankituksi kone, jota ei olisi koskaan pitänyt ostaa, tai on sattunut paha tapaturma koneelle tai itselle, tai on vaan laskettu pari urakkaa ihan perseelleen. Onnekkaita ovat olleet ne, jotka ovat voineet opiskella toisen työnantajan palveluksessa, jolloin mokat on maksanut isäntä. Opiskeluriskit koneurakoinnissa ovat aika suuret. Esimerkiksi koneen upottaminen pehmeikköön voi maksaa omistajalle kaiken sen, mitä koneeseen on sijoitettu. Ja minulla on hieman sellainen tuntuma, ettei noita pehmeitä paikkoja opi varomaan oikealla tavalla, ennenkuin on vähintään kerran saanu koneen kunnolla kiinni sellaiseen.
No vieläkö joku haluaa aloittaa koneurakoinnin. Tyhmä kysymys; tottakai halua on ottaa riskejä ja kokeilla, mihin pystyy näin mielenkiintoisella alalla.

[Hyppy-Heikki]

Urakan hinnoittelu on aika hankalaa, koska ei voi aina tietää mitä vastaan tulee. Joskus tuntuu että vaikka kuinka tarkasti yrittää ottaa kaikki muutos tekiät huomioon, niin pieleen menee laskelmat. (silloin ylihinnoittelee itsensä) Ainakin mitä olen seurannu noita isoja yhtiöitä tuntuu siltä, että urakoita tehdään aikamoisella riskillä! Sillon kyllä täytyy olla lompakko kunnossa! Olen itse ollut korjailemassa tällassia riskin otto paikkoja jokusen kerran (tuntityöläisenä) ja se ei ole mitään halpaa lystiä!!
Itse yritän miettiä mitä menee aikaa mihinki hommaan ja mitä menee tarvikkeihin + riskivaraus. Joskus on onnistunut joskus ei! Eli jos saat urakan olet laskenut väärin ja jos et, niin olet kartalla!
Infra ry:llä on kehitetty pienille urakoitsijoille urakka laskenta ohjelma!Se ei ole kallis ohjelma, mutta ei se ole kalliiden ohjelmien veroinen. Mutta hyvä apuväline urakkalaskentaan! Kaikkein vaikeinhan urakkalaskennassa on sen työtehon tarve.Ohjelmaan tarvii jaksaa syöttää perus tiedot ja määrät, niin virhe laskennan riski pienenee, ohjelma lisää syötetyt kate ja riski varaukset hintaan. Mutta aina kannattaa siitä huolimatta tarkistaa vielä vanhalla kunnon ruutupaperi ohjelmalla laskennan lopputulos!!
Ja eikun URAKOIMAAN!

[kaivuri]

pysähtyykö tuntityössä laskutus jos kaivinkoneeseen tulee vika ja sitä korjaatte. ja käykö niin että asiakas tulee hätisteleen töihin jos piettää vaikka kahvitauvon. vähennättekö tauvot vai laskutatteko niistäkin. entä kilometrit työpisteeseen laskutatteko niistä.

[Hullu-Jussi]

Tässä mennään nyt aika perusasioihin. Mutta jokaisenhan ne on joskus opeteltava. Olisi varmaankin hyvä jos olisi olemassa jokin sellainen opas, jossa olisi tiivistetysti kuinka aloitan urakoinnin ja kuinka käyttäydyn työmaalla. Jotain sellaista, että tauot on aamu- ja iltapäivällä 12 min (meillä on reilu ja suurpiirteinen firma joten tauon pituus on pyöristetty tasan 10 minuuttiin ), ja että ruokatunti on puoli tuntia, mutta sitä ei lasketa työaikaan ja että kuormaamaton auto väistää kuormattua ja että isompi kaveri on yleensä oikeassa mutta mestari on vielä tätäkin enemmän oikeassa kunnes paikalle tulee työpäällikkö, joka sitten viime kädessä on oikeassa jne. Nämä on niitä perusjuttuja, jotka jokainen maanrakentaja joutuu opettelemaan oli sitten työntekijä tai yrittäjä. Näitä perusjuttuja on niin paljon, ettei niitä parhaalla tahdollakaan kukaan jaksa kaikkia kirjoittaa näin oikopäätä.
Mutta kun on yrittäjä, joutuu osaamaan sitten aika lailla enemmän. Tosin yrittämistä varten on myös saatavilla ihan kelvollista koulutustakin. Meilläpäin ainakin pankki, vakuutusyhtiö ja kunta (vai oliko se TE-keskus vai mikä -en muista) on järjestänyt pieniä kursseja.
Yksi todella tärkeä asia on sopimuksen tekeminen asiakkaan kanssa. Tiedän, että noi sopimusasiat on aika monella pienellä maanrakentajalla vähän miten sattuu. Pienen homman kanssa sillä nyt ei ole suurta rahallista merkitystä, mutta silloinkin voi selkeästi tehdyllä sopimuksella välttää hankalia erimielisyyksiä. Niitä kun voi tulla vaan senkin takia, että ihmiset muistavat väärin tai ymmärtävät asiat eri tavalla. Varsinkin siinä vaiheessa, kun työssä sattuu jotakin odottamatonta ja pitäisi tietää kumpi maksaa viulut, alkaa muistikuvat sovitusta olla kovinkin erilaisia. Infra ry:llä on joitain valmiita sopimuspohjia, mutta ne on minun mielestä liian laajoja pieniin töihin. Koneurakoitsijoiden liitosta en tiedä?
Mutta noihin kaivurin kysymyksiin vielä: koneen vikaantuessa alkaa urakoitsijan ihan oma aika. Se on sitten juuri sitä yrittämisen iloa. Pääsääntöisesti koneen kuljetus työmaalla laskutetaan. Siis yhteen suuntaan. Ellei sitten sovita muuta, mikä myös on ihan yhtä mahdollista.

[kampiveivi]

miten laskette hinnan kaivuutyölle. jos ajatellaan esimerkiksi ojankaivuuta niin mietittekö paljonko hommaan menee tunteja ja laskette sen mukaan vai teettekö ihan puhtaasti tuntipalkalla vai haluavatko asiakkaat tietää hinnan jo etukäteen. entä miten laskette mätästyksen hinnan onko se tuntityötä vai hehtaarihintana.

Hyppy-Heikki ja Hullu-Jussi jo tuossa kertokin oleellisia asioita urakka hommista ja muuta oleellista tietoa maanrakennus työmailta, heillä on varmaan niistä enämpi kokemusta. Itellä sitä on lähinnä tuolla mettässä tapahtuvasta työskentelystä.
Ojan kaivuu jos ihan vaan simppeliä kaivuuta eli maat vaan "lapioidaan pois oajasta"
niin sillon metritaksalla. Mutta jos hommaan kuuluu paljon vanhojen ojien perkuuta, sakka-altaiden tekoa ja rumpujen tekoa niin on helpompi tehä se tuntihommina. Mätästys on taas hehtaari hinnalla tehty. Tämmönen käytäntö meillä on ollu. Hinta on taas mun mielestä jokaisen omansa. Tuolla toiset mainitsikin että se riippuu jokaisen kustannusrakenteesta. On nähty sellasia ojankaivuu metrihintoja jotka kyllä taitaa mennä omakustanne hinnalla... Toiset kilpailee hinnalla toiset laadulla. Yksityisille tehtäessä työnlaadulla ja mielikuvilla voi olla suurempi merkitys kuin työn hinnalla.
Tuolla mettässä yksin touhutessa tuskin tulee kahvi- ja ruokataukojen pituus venymään kovin pitkäksi joten se tuskin on ongelma. Asiakas jos sattuu tulemaan työmaalle ihmettelee niin oon ruukannu siinä rupatella ja samalla hörpätä kupin kahvia. Hoituu molemmat samalla kertaa.

[kaivuri]

vielä kiinnostaisi tietää kun mainittiin kaivinkoneen uppoamisesta suohon. onko saatavissa vakuutuksta joka korvaisi tälläisessa tapauksessa koneen. vastuuvakuutus ilmeisesti kattaa jos särkee jotain mutta korvaako sekään jos kaivat esim. vesipuken poikki.

[Hullu-Jussi]

Kaivinkone on mahdollista vakuuttaa itse koneelle sattuvia tapaturmia vastaa, mutta ainakin osa yhtiöistä on ollut nihkeitä myöntämään vakuutusta vähänkin vanhemmalle koneelle. Olisi kiva tietää millainen on tilanne tätänykyä??
Vakuutukset ylipäätään ovat aika veikeitä juttuja. Vakuutushan ei korvaa, jos vahinko aiheutuu huolimattomuudesta tai piittaamattomuudesta. Mutta myös päinvastaisessa tapauksessa voi käydä niin, ettei vakuutuksesta saa korvausta. Seuraava juttu sattui rakennusliike M:n putkityömaalla pari vuotta sitten:
Urakoitsijan kaivinkoneella oltiin kaivamassa romahtanutta viemäriä esiin, kun viemäriputken kanssa samassa linjassa ollut vesijohto katkesi. Vesi tulvi kaivantoon, jolloin veden pinta nousi niin korkeaalle, että vettä virtasi viemäriä pitkin tontilla olevan talon kellariin kastellen siellä olevia asukkaiden tavaroita. Vesi ei päässyt toiseen suuntaan, koska viemäri oli tukossa. Kaivurikuskilla oli kaupungin putkikartta, jonka mukaan vesijohto olisi ollut reilusti eri paikassa. Kun asukkaat hakivat korvausta kastuneista tavaroistaan urakoitsijan vastuuvakuutuksen perusteella, ei vakuutusyhtiö korvannut, koska koneen kuljettaja oli toiminut huolellisesti ja ottanut selvää putkien sijainnista asianmukaisesti. Vakuutusyhtiön selitys oli, että koska urakoitsija menetteli kuten pitääkin, ei korvausvelvollisuutta hänelle eikä näin myöskään vakuutusyhtiölle syntynyt.

[kaivuri]

tämmöistä vähän ajattelinki. paljon luvataan mutta kun jotain sattuu niin jopas meniki korvaus vaikeaksi. kun menette kaivamaan ojia niin pitääkö aina hankkia kartat joista selviää vesiputket ym. mitä maanalle on vedetty. vai onko näiden vesijohtojen selvittely asiakkaan tehtävä.

[kampiveivi]

No voi jeevana. jopas oli stoori. Lieneekö vakuutusyhtiö sitten ajatellut että kuuluu kaupungin korvattavaksi kun heillä ei kartat pitänyt kutiaaan...
Sen tiedän että ainakin sähkö-, puhelin-, ynm. kaapelit käyvät mielellään kattomassa laitteilla ja merkkaavat maahan missä kaapeli menee. Mutta ei sekään aina pelasta. Jokunen vuosi sitten tällä meillä päin kaivoivat sähkökaapelin keskustasta poikki. Toinen puoli pääkatua oli kerralla pimeenä. Kaapelin etsijät olivat käyneet paikalla merkkaamassa sprayllä maahan missä sähkökaapeli menee. Kaivuri kuski oli jotain putkikaivantoa kaivanu seinän vieressä parin metrin päässä merkatusta sähkökaapelilinjasta. Ja kappas, oli yllättäen kauhan mukana tullut pätkä sähkökaapelia. Oli nimittäin sitä sähkökaapelia ollut jokunen metri liikaa eikä sen asentajat olleet viitsineet katkoa ylimääräistä vaan laittaneet sen kiepille ja haudanneet maahan. Näitä vastaavan laisia tapauksia aina sillon tällön kuuleman mukaan tapahtuu. Onko muut kuullu vastaavista?
Tässä tapauksessa vahingosta aiheutuneet kulut oli menneet sähköyhtiön piikkiin kun heidän moka. Heidän omat miehet olivat käyneet tarkistamasa kaapelin paikan.