kaivinkoneet.com

Arkistokaapin siivouksen yhteydessä löytyivät nämä kuvat. Vedessä liotettavana oleva kone on Cat D-245.

pahasti likanen pyykkikin pitänee liottaa ennen varsinaista pesua

Jep jep, kyllähän nuo 200 -sarjan Catit melkoisen kestäviä on mutta luulisi painepesurin riittävän...

Taidan olla velkaa pienen selityksen noiden pesukuvien taustasta, kun ne kerran tänne laintoinkin. Kuvissa Vesi-Pekka Oy:n Cat 245:sta nostetaan Välimeren pohjasta Libyan rannikolla. Tapaus liittyy kaluston kuljetukseen Tripolin satamasta noin 50 km:n päässä olleeseen työkohteeseen vuonna 76. Siirrettävänä oli ruoppaaja Meri-Pekka (Manitowoc 4600) ja ruoppaaja Kalle, jonka päällä oli koneet Lima 1250, Cat D-245, poravaunu ROC-610 sekä aggregaatti ja kalustokontti. Lainaan haverissa mukana olleen Aimo Kelloniemen kertomusta tapauksesta, joka on julkaistu Vesi-Pekat-kirjassa:

Ruoppaajat oli tarkoitus hinata ns. tandem-hinauksena. Hinaajan perään kiinnitettiin Meri-Pekka ja Kalle pantiin Meri-Pekan perään. Hinaaja Tanja ajoi viimeisenä ja samalla tarkkaili Kallen käyttäytymistä. Hinaukseen avoimelle Välimerelle lähdettiin iltapimeällä saksalaisen hinaajan vetämänä, missä oli mukana Pentti Kaisti. Tanjassa olivat Antero Lähdeaho ja Rauno Lindroos. Me muut hinauksessa mukana olleet olimme Meri-Pekalla. Kalle oli miehittämätön.
Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Sää oli tyyni, mutta vanhaa maininkia oli jonkin verran. Matkan taittuessa muutaman kilometrin verran Tripolin sataman aallonmurtajan nokalta Tanjan kippari ilmoitti, että Kallen kaivurin puoleinen lautanpää kulkee syvemmällä kuin mitä se oli satamasta lähdettäessä. Tanjan mukaan lähtivät ruoppaajaa tarkastamaan Veikko Jyränki ja Jouko Koskela. Heiltä tuli heti ilmoitus, että lautan pää on jo osittain veden alla. Kehotin Tanjaa ajamaan pois lautan lähettyviltä. Samalla sanoin Meri-Pekalla olevalle hitsarille Raimo Sarenille, että ottaa kaasupillit esille ja aloittaa Kallen hinausköyden harusvaijereiden katkaisun Meri-Pekan perästä ja saksalaista hinaajaa pyydettiin lopettamaan hinaus. Hinausvauhdin hiljentyessä Tanjalta tuli ilmoitus, että Kallen upoksissa oleva lautanpää painuu yhä syvemmälle. Käskin Sarenia katkaisemaan nopeasti Kallen hinausharukset. Ensimmäinen harus katkesi, kun sitä oli polttamatta neljännes. Toista harusta ei tarvinnut polttaa kuin hiukan alkua, kun se jo katkesi. Yön pimeydessä kuului valtava rytinä ja pauke. Tanjan valonheittäjän valossa nähtiin, kun Kallen lautta nousi pystyyn ja kaatui pituussuunnassaan selälleen sekä häipyi lasteineen veden alle.

Kertooko tarina mikä oli syynä moiseen tapahtumasarjaan (jossa olisi voinut siis käydä paljon huonomminkin... )? Entäpä tuo "uitettu kissa" tehtiinkö siitä vielä kalu (vakuutusyhtiön laskuun luonnollisesti ) vai vietiinkö Stena Oy:n Libyan toimipisteeseen... Ja saatiinko loputkin romppeet ylös? Ei ilmeisesti ollut kovin syvää

Koko tarina on aika pitkä ja mutkikas enkä tiedä siitä aivan kaikkea, mutta yritän laittaa tähän jotain, mitä olen kuullut ja lukenut tuosta mainitsemastani kirjasta. Koko homma alkoi siitä, että kaluston kuljetus Suomesta oli suunniteltu hoidettavaksi suoraan työkohteeseen sellaisella jättilautalla, mitä tämmöisissä hommissa yleensä käytetään. Kyseessä on alus, joka voi ottaa sisäänsä useampia ruoppaajia tai muita pienempiä aluksia. Tuollaiset alukset ovat erinomaisen kalliita. Venttapäivän hinta vastaa uuden henkilöauton hintaa. No, perillä merenkäynti oli liian kovaa purkamista ajatellen ja lyhyen, mutta kalliin, odottelun jälkeen oli päätetty purkaa lasti Tripolin satamassa, mikä oli tarkoitukseen riittävän suojaisa. Tämä osoittautui virheeksi numero 1. Jatkosiirto oli sitten suunniteltu hinauksessa, mikä oli virhe numero 2, sillä Kalle (eli Kuokka-Pekka luulisin) jouduttiin lastaamaan liian täyteen. Avomerellä aallot ilmeisesti löivät niin korkealle, että vettä pääsi kannella olleiden aukkojen kautta lautan sisään ja siinä syy. Kaikki tavara saatiin ylös, vaikka aluksi oli kyllä todellisia vaikeuksia löytää uppoamispaikka. Motivaatiota kaluston pelastamiseen lisäsi se, ettei vakuutusyhtiö suostunut korvauksiin, koska alkuperäisestä reitistä oli poikettu. Ainakin tuo Pillari korjattiin ja otettiin käyttöön. Mietin vain, että mahtoikohan se olla se kone, joka romutettiin vasta vuosituhannen vaihteessa Terramaren Masalan korjaamolla. Jokatapauksessa varsin hintavaa tuo suuremman luokan vesirakentaminen.

Hullu-Jussille suuren luokan kiitos näistä hienoista tarinoista.Sitä ei tämmönen maakrapu joka asfaltilla kaivaa niin voi ymmärtää tuollaista ruoppaus työtä. Ajatella syys-sateella ja pimeällä ruopata kun missään ei näy mitään.
Ei sitä aina saa helleaikaan hiekkarannan edustalla kuokkia merta.

Hullu-Jussi kirjoitti:Motivaatiota kaluston pelastamiseen lisäsi se, ettei vakuutusyhtiö suostunut korvauksiin, koska alkuperäisestä reitistä oli poikettu. Ainakin tuo Pillari korjattiin ja otettiin käyttöön. Mietin vain, että mahtoikohan se olla se kone, joka romutettiin vasta vuosituhannen vaihteessa Terramaren Masalan korjaamolla. Jokatapauksessa varsin hintavaa tuo suuremman luokan vesirakentaminen.

Luin tästä tapauksesta juuri Paavo Sarkisen kirjoittamasta "Ruoppaustyöt" kirjasta.
Hinausta suorittanut saksalaisfirma myönsi olevansa haveriin syyllinen lastaamalla lautan lian täyteen. Korvauksia valmiiksi konkurssikypsä yritys ei kuitenkaan pystynyt maksamaan. Myös 46 metrin syvyydessä meren pohjassa käynyt Lima 1250 korjattiin. Libyan nähtävästi hiukan epävakaan tilanteen vuoksi Vesi-Pekan poistuminen maasta ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Koneiden maastavientiin ei saatu lupaa, ja em. kirjan mukaan maahan jäi mm.yksi imuruoppaaja, kaivinkone Lima 2400, 15 Sisu kuorma-autoa ja parakkeja! Tuon Cat 245 ja Lima 1250 kohtalosta ei ole mainintaa. Osa kalustosta huijattiin pois maasta niiden mentyä Maltalle "huoltoon". Suosittelen kirjan lukemista jos sen vaan käsiinsä saa, kirjan kuvitus on melko mahtava!

Tuo Ruoppaustyöt kirja on hyvä. Ainakin meillä päin se löytyi kirjastosta. Suosittelen.

Nykyisin nuo ruoppaustyötkin on helpompia kuin ennen. Kaivutietokoneet ruoppaustöihin ovat kehittyneet todella tarkoiksi. Eräällä työmaalla, kun poistetaan lohkareita kaapelilinjalta, niin koneen ohjaamoon tulee koko ajan kuvaa sukellusrobotin kamerasta jne.

Mutta kaikesta huolimatta veden päällä työskennellessä on omat riskinsä ja jännityksensä.

http://www.mvtt.fi/files/9213/2161/0210/vesipekat.pdf ja eiku hiirellä rullamaan ja lukemaan mielenkiintoista historiikkia. Joskus kun omalla työmaalla kiireessä tapahtuva letkurikko tuntuu maailmanlopulta niin täytyy ajatella miltä tuntuis jos olis kaivinkone, poravaunu ja kontti välimeren pohjassa Alkaa pienet murheet tuntumaan pieniltä...