Läheltä piti

[Hullu-Jussi]

Katselin youtubelta kaivinkoneiden onnettomuusvideoita ja tuli mieleen pari omaa hutia. Nämä tapahtuivat yli kymmenen vuotta sitten, jolloin työturvallisuusasiat eivat vielä olleet niin selviä kuin tänä päivänä. Olin purkamassa talon betonista pohjakerrosta pienellä ristikkopuomikoneella, jossa vaijerin päässä oli muistaakseni 900 kilon puntti. Jäljellä oli enää savupiipun antura: noin 3 metriä korkea, 2,5 kertaa 2,5 metriä -kokoinen betonimöhkäle. Olin takonut sitä puntin kanssa jo tuskastuttavan kauan. Keikka oli menossa sakoille ja iltakin alkoi hämärtyä. Oli niinkus kiire. Möhkäle oli jo alkanut selvästi heikentyä ja ajattelin antaa sille lopullisen armoniskun. Lähdin heijaamaan punttia puomilla edestakaisin saadaksen sille maksimaalisen liike-energian. Sopivassa kohtaa lähdin kääntämään puomia möhkälettä kohti ja päästin hieman lisää pituutta vaijeriin. Voi perse, puntti meni yli ja lähti suuressa kaaressa pyörähtämään kohti taivasta. Teki täyden ympyrän ja jatkoi pyörähdyksiä yhä lähemmäs ja lähemmäs ohjaamoa samalla kun vaijeri kelaantui puomin ympärille. Ehdin vain miettiä josko puntti yltää hyttiin asti, kun puntti iskeytyi puomiin parin metrin päässä hytistä. Vaijeri loppui juuri ajoissa.
Toinen tapaus sattui vesitornin purku-urakassa. Kysymyksessä oli betonirakenne ja se oli myös määrä tehdä puntilla. Pahaksi onneksi työmaalle alunperin ajateltu isompi kone ei vapautunut sinne ajoissa, joten otettiin pakkotilanteessa pienempi varakone. Sen puomi ei aivan yltänyt tavoitteeseen, mutta asia voitiin korjata laittamalla peruspuomin jatkeeksi kuuden metrin jibi. Tottakai tiesin, ettei jibiä saa käyttää purkupuntin kanssa, mutta nyt oli pakkotilanne. Jibin asennuksessa jokin meni pieleen. Kiinnitystappi ei hartaista yrityksistä (kaksi työpäivää) mennyt kunnolla paikoilleen vaan jäi jumiin vähän ennen perille menoa. Lukitusta ei saatu paikoilleen eikä tappi suostunut enään lähtemään poiskaan. Työ päätettiin aloittaa. Hakkasin säiliön betonijauhoksi ja homma oli melkein valmis, kun jibi irtosi. Näin kun se oli matkalla kohti. Mielessä kävi ajatus, että mahtaako tehdä kovastikin kipeää. Mihinkään en ehtinyt liikkua. Sitten peruspuomin yläpäähän takertunut vaijeri nykäisikin rajusti putoavaa jibiä ja riuhtaisi sen koneen vastapuolelle. Peruspuomia vasten iskeytyvä jibi aiheutti samanlaisia kipinöitä, mitä näkyy elokuvissa, kun suuret rakenteet romahtavat. "Täytyy korjata romut nopeasti pois, ennenkuin kukaan ehtii nähdä."
No niin, jonkun toisen vuoro kertoa lisää.

[hit 092]

Lukuisia läheltä-piti-tilanteita ja muutamia koneen uppoamisia oon ollu todistamassa. Pahin haveri oli tulla muutama vuosi sitten kaverin tiluksilla. Hänellä on umpeen kasvava, pahan hajuinen lammen putrakko peltojensa keskellä, asumuksen lähellä. No pitkä haave oli ollu että tuosta silmäkkeestä saisi veden vaihtumaan ja samalla ympäryspellotkin kuivaisi vähän. Kukaan paikallinen ei hommaan ollu alkanu koska paikka tiedettiin "pohjattomaksi" eli muutama metri turvetta ja vesi alla. No homma alkoi maaliskuussa jäädyttämisellä. Kovien pakkasten aikaan pojat polki reitin moottorikelkalla lammikon rantaan ja paikalle hankittiin 6 kappaletta tukkivahvuisia kitukasvuisia kainuun petäjiä koneen alle. Eikun toimeen reitti tuntui aika kantavalta koneen alla (Volvo ec 140 LCM) kun telojen alla oli viisi runkoa ja viimeistä nostelin aina eteeni. Lähellä määränpäätä vettä oli jo puoliväliin telarunkoa ja pellon laidassa jätkät löi jo vetoa että tuleeko se kuivana takaisin. Just kun hivutin konetta viimeisiä senttejä eteenpäin että saan ojan mukaani kaksi etummaista tukkirunkoa katkeaa ja kone "kaatuu" puomi suorana avovettä kohti. Kone ehti kallistua melkein 45 astetta. Tilanteen pelasti se kuudes runko joka onneksi oli vielä edessäni ja johon kauha osui ja esti konetta kaatumasta "nenälleen", sitten vain täysillä pakkia kolmen puun päälle. Tuossa vaiheessa vettä oli jo ylävaunun alalaitaan asti, koska puolet puista jäi sinne avoveden laitaan. Kun pääsin kuivalle takaisin oli kaverienkin hymyt hyytyneet. "Saatanan hullu, millä tuo ois pois saatu jos oisit uponnu!" No itelläkin kyllä paloi puoli toppaa norttia ja kädet vapisi kun tajusi miten lähellä iso vahinko oli... Tuon jälkeen ei ole suohommiin ollu entisenlaista intoa.

[kampiveivi]

Ihte on sen verta vähän vuosia takana kone hommissa että ei mitään vakavaa oo päässy sattumaan, on varmaan sitä alottelijan varovaisuutta viel että ei ihan mahdottomiin paikkoihin... Mutta kerran melkein jäin jumiin koneen upotessa suohon niin että peräpuntti jo laahas maata kun ympäri pyörähti. Onneksi kantopilkkurilla pysty alavaunun edestä telojen välistä lykkimään maat pois ja kun kantopilkkurin upotti kiinnikettä myöten suohon niin sai vetästyä koneen ylös. Jos kauha olis ollu koneessa niin ois menny lapiohommiksi...
Ja kerran olen kaivanu ojaa sellasessa muravellissä että telat kulki syvemmällä kuin ojan pohja ja taasen peräpuntti piirti maahan jälkensä, tuli komeeta ojaa..... Kovemmalle maalle siitä noustessa vasta alko menoa vastustamaan, piti palata taakse päin ja putsata pois kaikki se maa mitä alavaunun eessä oli kasautunut että pääsi sinne kovemmalle maalle
Jaa mutta tulipa sitten mieleen nuista vaaratilanteista että nuorempana kun kotosalla maatilalla rehuaumaa polki niin muutaman kerran siellä meinas traktori kaatua. Kerran alkoi auman reuna vyöryä sitä polkiessa ja juuri ja juuri sain käännettyä traktorin keulan alas auman päältä pellolle, hieman oli pulssi korkeella... Ja jokunen kerta siilonpäällä on oltu jumissa täpötäydessä siilossa eturengas uponneena seinämän väliin... Ja Täpötäyteen siiloon on pakitettu pelkillä eturenkailla takasten noustessa ilmaan jyrkässä rintuuksessa
Notta toivottavasti ei tän pahempaa tuu...

[Hyppy-Heikki]

Onneksi ei ole tapahtunut mitään kovin vakavaa läheltä piti tilannetta!! tossa taannoin oli kyl vähän sellanen tilanne, et olis kyl kone voinnu sukeltaa löysään lervaan. Yksin piti ronkkia korkeelta penkalta auton kyytiin tavaraa, kunnes yht äkkiä penkka karkas alta ja vähän sivultakin! Olin kyl varautunut että penkka voi karata alta, kuten kävikin! Lähdin peruuttamaan konetta täysillä turvaan kun huomasin että alko edestä pursuamaan löysää savea. Meinasin päästä pulasta, mut kun penkka keksi samaan aikaan alkaa purkautua sivultakin, niin meno tyssäsi siihen. Onneksi sain käännettyä puomin osittain alapuolelle tueksi! Ja eiku kavereita apuun soitteleen!!

[hit 092]

Tällainen tapaus tuli todistettua toissa kesänä. Kone meni jotakuinkin "katonkautta ympäri" kun kuljettaja vahingossa peruutti putkikaivantoon puomit pystyssä. Kuljettajalle ei tainnu tulla kun muutama mustelma. Aika kiireellä se piti pystyyn saada, koska haveri sattui n. 6 metrin päässä vilkasliikenteisestä kutostiestä. Sitten se röhnötti kuvan mukaisessa asennossa muistaakseni pari viikkoa, ohikulkijoiden ihmeteltävänä, eräänlaisena maamerkkinä...

daewuu2.jpg (124.5 KiB) Katsottu 6764 kertaa

[Hullu-Jussi]

Nuo kaivuruit ovat joissain tilanteissa harmillisen kiikkeriä vekottimia - siis tarkoitan erityisesti pyöräalustaiset. Mutta paalukoneet ovat sitten vielä kiikkerämpiä. Ynnä monella muullakin tapaa hankalia liikuteltavia. Seuraava juttu sattui silloin kun katkeavat lavetit olivat vielä hieman harvinaisempia, joten yleensä kone oli ajettava lavetille perän yli. Se ajaminen oli talvella extra-pottumaista jaisen lumen tarttuessa koneen teloihin. Lavettikin oli vielä usein sopivasti jään peitossa. Ajoin firman vanhaa Fiskars-paalukonetta lavetille, kun se pahin, mitä ajatella saattoi tapahtui: juuri kun kone oli nousemassa lavetin akseliston päälle toinen - ja siis vain toinen - tela menetti otteensa ja luisti taaksepäin. Kone kääntyi laveti perän päällä vinoon ja koska vielä tie oli hieman kallellaan koko roska luiskahti ojan puolelta alas. Kone lähti kaatumaan. Itse istuin kuin kivettynyt kuskin pukilla ja puristin rystyset valkoisina hanikoista odottaen rytinän loppumista. Mutta pahus: tien vieressä meni sähkölinja, joka oli riittävän järeää kaliiberia. Keilin pää tarttui kaapeliin ja kone jäi nojalleen sähkölinjan varaan toinen tela hauskasti ilmassa. Ennen koneesta laskeutumista täytyi vielä uhrata pieni ajatus sille, olisiko tilanteessa jonkinlainen sähköiskun vaara. Pohdimme lavettikuskin (josta tässä käytän vaikka nimeä Mikko) kanssa miten hitossa saamme tilanteen palautetuksi takaisin urilleen. Päätimme vetää lavetin ensin eteenpäin ja irrottaa sen jälkeen vetäjän ja vetää sen avulla koneen takaisin pystyyn. Kun kaikki oli lopulta reilassa - kone lavetilla, minä ja Mikko Kaanian lämpimässä hytissä matkalla uusiin seikkailuihin - Mikko lausuu että hommahan meni oikeastaan aika hyvin: Mediheliä ei tarvittu kertaakaan eikä mitään kalliimpaa hajonnut. Monia muitakin mahdollisuuksia olisi todella ollut ja sen tiesi Mikko, koskapa oli kuskannut näitä koneita ennenkin. Se, mitä Mikko enkä minä silloin vielä tiennyt, oli mitä tämän koneen kanssa vielä tapahtuisi. Sellainen sivujuonne, tuohon tapaukseen myös liittyy että tuon mainitun paalukoneen monivuotinen kuljettaja kuoli muutama vuosi aikaisemmin 200 metrin päässä tästä tapahtumapaikasta hänen silloin ajamansa Lokomo-paalukoneen kaatuessa.