kaivinkoneet.com

Sitä ei pidä itseään enään juuri lainkaan hulluna, kun lueskelee lehdistä toisten tempauksista. Tänään Iltalehti kirjoitti, että 26-vuotias hemmo aikoo ajaa 2-tonnisella minikaivurilla Hangosta kotopuoleen Muurameen. Aikoo kuulemma olla Juhannukseksi perillä. Oli laskeskellu, että ainakin 200 ajotuntia ehtii kertyä mittariin tuolla matkalla. Koneen malliksi oli lehdessä laitettu SWE 17? Muistanko oikein, että tuo olisi Sunwardin tyyppimerkintä? Ajoreissulle lähtevä Jukka Mutanen arvelee, että suurimmaksi haasteeksi matkalla tulee yksinäisyys. Lehdessä kaveri miettii seuraavaa: -Toisaalta se on ihan hyvä, että joutuu rauhoittumaan ja miettimään kaikenlaista. Ehkä siinä tulee mietittyä syntyjä syviä ja sitä kannattiko koko tähän hommaan ylipäätään lähteä, sanoo Mutanen.

Olen joskus ajanut kaivinkoneilla melko pitkiä matkoja - tai siltä ne ovat ainakin tuntuneet sen jälkeen, kun on esimerkiksi kolme varttia ehtinyt koneella körötellä. Pisin matka on paalukoneella ajettu kuusi kilometriä. Homma lähti liikkeelle siitä, että lavettikuski kieltäytyi ajamasta pidemmälle, koska ei ollut varma saisiko autoa käännetyksi perillä. Sanoin hänelle, että jätä sitten minut ja kone tähän, ettei tarvitse hänen tuskailla epävarmuudessa. Se oli sellaista hiekkaista maalaistietä peltojen keskellä. Oli lämmin kesäpäivä ja ajelin hiljakseen kohti työmaata ja ehdin siinä matkalla miettiä yhtä jos toistakin asiaa. Suhteet tuohon lavettikuskiin kyllä viilenivät tapauksen jälkeen.

Noita pitkähköjä ajoreissuja on tullut tehtyä alkuvuosina paljonkin, eivätkä ne aina sujuneet ihan suunnitellusti. Ylipäätään aikaisempina vuosina ajeltiin koneilla huomattavasti enemmin pitkiä siirtoja kuin nykypäivänä. Kertokaa mieluusti muutkin kokemuksistanne "tien päällä".

Jep kyllä varmaan joutuu tylsistymiseen asti jytyyttämään ja varmaankin menee telat uusiksi.
Ite oon ajellu pisimmillään pari kilometriä tietä myöten teloilla ja sekin jo tuntui ikuisuudelta varsinkin kun tuo kobelco on ruvennut vanhemmiten täristämään pirusti kun ajelee kovaa tietä pitkin.
Pahempana haasteena pidän metsäkoneella paljaaksi kalutun kivikkoisen maiseman kun joutuu pakosta ajamaan samaa uraa siirtyessään tienvarresta työmaalle joskus vain kilometrinkin matkaan voi mennä tunti.

Talvis aikaan esim tietä pitkin kaivinkoneella ajaminen voi olla aika höykkyytystä varsinkin jos siinä semmonen 10cm lunta joka telan alla anta hieman periksi ja saa koko koneen hyppäämään jokaiselle telalapulle ...
Ja kobelcoforestin mainitsemat kivikot...Tai aura-alue joka on jäässä ja pitä poikki vakoon ajaa
Mukavinta ajella taasen on turvepohjainen maa joka sopivasti vaimentaa kaiken tärinän. Senkus vaan polkee petaalia lattiaan ja kuuntelee telojen läpytystä.
Pisin matka mitä teitä pitkin siirtänyt on jota kuinkin kolmisen kilometriä. EN enää muista kaunko meni aikaa mutta kerkes siinä eväitä nauttia ja maisemia katsella ihan rauhassa

No tällä viikolla oli uutisissa, että tää Jukka Mutanen oli sitte lähtenyt ajelemaan sillä Sunwardilla. Koneen maahantuoja CE-rental näkyy sponssaavan kaveria jopa niin hyvin, että koko matkan ajaksi on järjestetty huoltopalvelut. CE-rental oli laittanut sivuilleen oman sivun tästä hommasta. Siinä oli mielenkiintoista koneeseen asennettu web-kamera, josta matkan edistymistä saattoi seurata. Ei ollut kovin pitkälle vielä kerinnyt, mikä ei ole ihme, sillä matkaa oli ajateltu taitettavan 30 kilsaa päivässä. Mutta toi kamera oli aika näppärä vekotin. Mitä jos sellaisen laittaisi koneeseen niin, että isäntä voisi siitä katsella, miten kuskilla työ sujuu. CE-rentalin nettisivuja katsellessa tuli sellainen vaikutelma, että kyseessä taitaa olla Matekon tytäryhtiö.