Volvon koneita valmistetaan ympäri maailmaa, en ole ihan varma kaikkien tehtaiden sijainneista. Mini- ja midikoneet taidetaan silti kaikki valmistaa Etelä-Koreassa, tämän kuulin Volvolta. Päättelin, että syy siihen on tuon ECR58:n mahtuminen 20' merikonttiin. Eli kaikki compact koneet max ECR88 mukaanlukien ovat globaalisti samanlaisia.
Sitten yli 10t koneet valmistetaan (kai ?) markkina-alueittain. Osasyynä on varmaan toi konttiasia kääntäen ja rahtaamisen kalleus. Ja ne Euroopan ulkopuolella valmistetut eivät täytä EU:n päästönormeja ja niissä taitaa olla myös vaisummat koneet muutenkin. Kun myytävästä koneesta on sarjanumero tiedossa, soitto Volvolle ja valmistusmaa ja toimitusvaiheen varustelu selviää sen perusteella.
Compact kokoluokassa ei "pitäisi" olla Matrix tietokonetta ja sen tallentamia tietoja. Toisaalta Volvon esite väittää että on, joten tämä jää vielä näkemättä miten oikeasti on.
Puomin välykset ja kokoluokan tyvitaitto on pontentiaalinen miina. D-mallissa on taidettu vaihtaa tapitusta siten, että tyvitaitto kääntyy nyt yhden ison vertikaalin tapin ympäri. Toisaalta kokoluokassa ei taida olla millään valmistajalla vaihtoehtoa jossa ei olisi tyvitaittoa.
Omassani on metallitelat, halusin ne kestävyyden takia ja ehkä niitä voi vielä tapauskohtaisesti korjata - toisin kuin kumitelat jotka vaihdetaan kokonaan. Moni ei taida ajatella, että kumitelat ovat pelkästään suojaamaan alustaa kuten asfalttia tai pihakiveyksiä. Maastokäytössä ne ovat vain alttiita repeilyyn ja metalliteloja heikommat. Kumitelassa taitaa iso etu olla myös vetorattaan mitätön kuluminen? Useat koneet voi konvertoida kumeista metalliin, mutta se on arvokas operaatio sekin kun vaihtoon menee myös vetoratas ja ilmeisesti telapyörät, perusketjut ja laput.
Koneeseen tuli mukaan vain yksi avain. Avaimet ovat kuulemma kaikissa koneissa ihan samanlaisia, sillä ei ole muuta virkaa kuin käyntiin kiertäminen. D-mallissa on pin-koodi estämään varastamisia.
Jos on aiemmin ostellut autoja tms tekniikkaa, hieman yllätyin, ettei mukaan tule mitään papereita. Ei "rekisteriotetta", ei huoltohistoriaa, ei todistetta omistuksesta tms muuta kuin kauppakirjat. Toisin kuin auto, kaivinkone on kai rinnastettavissa monimutkaiseen työkaluun. Summat ovat isoja mutta hallinnollinen paperityö mitätöntä. Tosin luulen, että pohjoismaissa asian laita on toisin, täytyy olla ja kyse on kulttuurisista eroista. Yllätyin myöskin siinä, että myyjä otti vastaan mukisematta henkilökortilla allekirjoitetun kauppakirjan meilin liitetiedostona vaikka käsittääkseni niitä ei ko maassa käytetä.
Kuten yleensä, kannattaa olla tarkkana mitä myyjän kanssa sopii ja saada asia selkeästi kirjoitettua vaikka meiliin. Tässäkin tapauksessa, pikkuasioiden edetessä ne "tarkentuivat" myyjän eduksi ja sitä alkaa itse sanomaan vaan "joo joo" ihan vain päästäksen koko asiasta eroon ja eteenpäin.
Ehkä oli jotain muutakin mainitsemisen arvoista, jos tulee mieleen niin postaan tänne.