Volvo ECR58

[repa]

Sama oli menettely RealMachineryllä, kun kyselin Bobcattiini manuaalia. Sain vain paperilla käyttäjäohjeen, joka sisältää kaikki perushuolto-ohjeet. Varsinaista workshop manuaalia ei saanut. Hinta oli muistaakseni n. 45€ alveineen.

[tuju]

Sama oli menettely RealMachineryllä, kun kyselin Bobcattiini manuaalia. Sain vain paperilla käyttäjäohjeen, joka sisältää kaikki perushuolto-ohjeet. Varsinaista workshop manuaalia ei saanut. Hinta oli muistaakseni n. 45€ alveineen.

Ostitko koneen uutena vai käytettynä? Kattelin niiden esittelyä siitä https://www.youtube.com/watch?v=ohit4n1nYJo

[repa]

Ostitko koneen uutena vai käytettynä? Kattelin niiden esittelyä siitä https://www.youtube.com/watch?v=ohit4n1nYJo

Käytettynä hommasin tuontikoneen vuosimallia 2015. Tunteja oli saadessa n. 1330. Tuontikoneista tuntuu nämä kallistussysteemit puuttuvan, mutta sainpa rakennettua nyt haluamani. Kone on juurikin tuollainen kuin linkissä. Hydrauliöljyt on vielä vaihtamatta, mutta kaikki muut on nyt suodattimineen vaihdettu. Hydrauliöljysuodatin ja -öljykin on jo hommattu, mutta vaihto odottaa oikeaa hetkeä. Varmaankin vaihdan, kun saan autotallilaajennuksen pohjat tehtyä tai jos tulee sopiva sadepäivä. Fiksu olisi varmaan vaihtanut nämäkin jo ennen työmaata, mutta kun en ole malttanut kaivuuharjoittelulta. Sinänsä tällaisten pikkukoneiden kanssa on tullut jo harjoiteltua, kun olen omistanut Avantin jo 10 vuotta. Kyllästyin ensimmäistä taloani tehdessäni maaurakoitsijoihin (ja kaikkiin muihinkin urakoitsijoihin) ja heidän tapaan todeta puolestani, että hyvä se nyt on. On saanut tehdä pihatkin itse ja hieroa pinnat itselle juuri halutuiksi.

[Jappi]

Laitan tähän vähän ostossa opittua, jos joku vaikka hyötyy tästä niin hyvä.

Volvon koneita valmistetaan ympäri maailmaa, en ole ihan varma kaikkien tehtaiden sijainneista. Mini- ja midikoneet taidetaan silti kaikki valmistaa Etelä-Koreassa, tämän kuulin Volvolta. Päättelin, että syy siihen on tuon ECR58:n mahtuminen 20' merikonttiin. Eli kaikki compact koneet max ECR88 mukaanlukien ovat globaalisti samanlaisia.

Sitten yli 10t koneet valmistetaan (kai ?) markkina-alueittain. Osasyynä on varmaan toi konttiasia kääntäen ja rahtaamisen kalleus. Ja ne Euroopan ulkopuolella valmistetut eivät täytä EU:n päästönormeja ja niissä taitaa olla myös vaisummat koneet muutenkin. Kun myytävästä koneesta on sarjanumero tiedossa, soitto Volvolle ja valmistusmaa ja toimitusvaiheen varustelu selviää sen perusteella.

Compact kokoluokassa ei "pitäisi" olla Matrix tietokonetta ja sen tallentamia tietoja. Toisaalta Volvon esite väittää että on, joten tämä jää vielä näkemättä miten oikeasti on.

Puomin välykset ja kokoluokan tyvitaitto on pontentiaalinen miina. D-mallissa on taidettu vaihtaa tapitusta siten, että tyvitaitto kääntyy nyt yhden ison vertikaalin tapin ympäri. Toisaalta kokoluokassa ei taida olla millään valmistajalla vaihtoehtoa jossa ei olisi tyvitaittoa.

Omassani on metallitelat, halusin ne kestävyyden takia ja ehkä niitä voi vielä tapauskohtaisesti korjata - toisin kuin kumitelat jotka vaihdetaan kokonaan. Moni ei taida ajatella, että kumitelat ovat pelkästään suojaamaan alustaa kuten asfalttia tai pihakiveyksiä. Maastokäytössä ne ovat vain alttiita repeilyyn ja metalliteloja heikommat. Kumitelassa taitaa iso etu olla myös vetorattaan mitätön kuluminen? Useat koneet voi konvertoida kumeista metalliin, mutta se on arvokas operaatio sekin kun vaihtoon menee myös vetoratas ja ilmeisesti telapyörät, perusketjut ja laput.

Koneeseen tuli mukaan vain yksi avain. Avaimet ovat kuulemma kaikissa koneissa ihan samanlaisia, sillä ei ole muuta virkaa kuin käyntiin kiertäminen. D-mallissa on pin-koodi estämään varastamisia.

Jos on aiemmin ostellut autoja tms tekniikkaa, hieman yllätyin, ettei mukaan tule mitään papereita. Ei "rekisteriotetta", ei huoltohistoriaa, ei todistetta omistuksesta tms muuta kuin kauppakirjat. Toisin kuin auto, kaivinkone on kai rinnastettavissa monimutkaiseen työkaluun. Summat ovat isoja mutta hallinnollinen paperityö mitätöntä. Tosin luulen, että pohjoismaissa asian laita on toisin, täytyy olla ja kyse on kulttuurisista eroista. Yllätyin myöskin siinä, että myyjä otti vastaan mukisematta henkilökortilla allekirjoitetun kauppakirjan meilin liitetiedostona vaikka käsittääkseni niitä ei ko maassa käytetä.

Kuten yleensä, kannattaa olla tarkkana mitä myyjän kanssa sopii ja saada asia selkeästi kirjoitettua vaikka meiliin. Tässäkin tapauksessa, pikkuasioiden edetessä ne "tarkentuivat" myyjän eduksi ja sitä alkaa itse sanomaan vaan "joo joo" ihan vain päästäksen koko asiasta eroon ja eteenpäin.

Ehkä oli jotain muutakin mainitsemisen arvoista, jos tulee mieleen niin postaan tänne.

En tiedä ihan varmaksi sanoa tämän hetken tilannetta mutta ainakin vielä pari vuotta vanhoja pikkukoneita on tehty mm. Ranskassa. Isommat telakoneet tulee ainakin Eurooppaan Aasiasta, lähinnä Korea. Pyöräalustat oli ainakin taannoin kaikki Saksasta.

Peruskoneet on kaikki globaalisti samanlaisia, hyttien ja varusteiden osalta on markkinakohtaisia eroja, kuten myös moottoreiden päästödirektiiviversioiden osalta. Vikakoodit tallentava diagnostiikka on käytännössä jo kaikissa kompaktikoneissa missä ei ole enää käsikaasu. Tyvitaiton tapitus on aina heikko kohta, sinne vaikuttaa todella suuret voimat. Kumitela vs. metallitela on aikalailla kiinni tarpeesta, mutta maastoon ehdottomasti rautatela. Se on kestävämpi mutta myös kalliimpi.

Ohjekirjassa PITÄISI olla huoltohistoria mikäli A: se on tallessa B: konetta on ylipäänsä huollettu Volvon toimesta C: huoltaja on merkinnyt huollot kuten kuuluu. Ja harvoin osuu tämä lottorivi...

[tuju]

En tiedä ihan varmaksi sanoa tämän hetken tilannetta mutta ainakin vielä pari vuotta vanhoja pikkukoneita on tehty mm. Ranskassa. Isommat telakoneet tulee ainakin Eurooppaan Aasiasta, lähinnä Korea. Pyöräalustat oli ainakin taannoin kaikki Saksasta.

Laitoin tästä toisen yleisemmän ketjun koska asialla on merkitystä. Yritän lypsää mun Volvon kontaktilta tarkempaa tietoa.

Vikakoodit tallentava diagnostiikka on käytännössä jo kaikissa kompaktikoneissa missä ei ole enää käsikaasu.

Mikä olisi linjassa yleisen esitteen kanssa ja olen taipuvainen uskomaan tähän.

Ohjekirjassa PITÄISI olla huoltohistoria mikäli A: se on tallessa B: konetta on ylipäänsä huollettu Volvon toimesta C: huoltaja on merkinnyt huollot kuten kuuluu. Ja harvoin osuu tämä lottorivi...

Ja kun sitä ei ole, nousee kysymys koneen kunnosta. Kun historiaa ei myyntihetkellä tunne niin paras suoja on matalat käyttötunnit ellei halua ottaa riskiä. Pahimillaan mitään suodattimia ei ole vaihdettu, lisätty vaan öljyä ja puomi on jäänyt rasvailematta säännöllisesti.

[tuju]

Tuontikoneista tuntuu nämä kallistussysteemit puuttuvan, mutta sainpa rakennettua nyt haluamani.

Niin tuntuu. Ja USA:ssa tyypilinen peukalo on harvinainen Euroopassa. ECR58:n merkkipeukalo näyttää vielä jotenkin omituiselta. Oulun kauhan luetteloissa on vielä erikseen eri mallit pyörittäjälle ja ilman sitä. Kokonaisuudesta seuraa, että koko tota palettia pitää miettiä tarkkaan ennen hankintaa. Peukalo olisi kyllä sen verran hyödyllinen, että se kannattaa ottaa mukaan tuumailuun, vaikka sitten valmiiksi leikattuna ja itse hitsattuna.

Sinänsä tällaisten pikkukoneiden kanssa on tullut jo harjoiteltua, kun olen omistanut Avantin jo 10 vuotta. Kyllästyin ensimmäistä taloani tehdessäni maaurakoitsijoihin (ja kaikkiin muihinkin urakoitsijoihin) ja heidän tapaan todeta puolestani, että hyvä se nyt on. On saanut tehdä pihatkin itse ja hieroa pinnat itselle juuri halutuiksi.

Tämä, ja vuokrakoneiden saanti siisönin ollessa kuumimmillaan. Mulle sanottiin, että saat koneen sitte kun se edellinen saa motarin pientareet tehtyä. Jouduin sitten taivuttelemaan PEM-putkea lumisaateessa pakkasessa suoraksi yksin, se on enemmänkin vieteri kuin taipuisa putki siinä vaiheessa vuotta. Sama toistui pienemmän koneen kanssa ja päätös kypsyi, varsinkin kun jatkohommat vievät paljon aikaa ja niitä on paljon. Saa sitten rauhassa tehdä ja sivussa muutakin kun ei vuokratunnit raksuta ajatuksissa.

[tuju]

Eilen kone tuli satamaan josta kävin sen hakemassa. Se olikin metka paikka, lastausrampin vierusta laiturilta oli pyhitetty telakoneilla ja siinä oli muutama uusi dozeri, kaivinkoneita ja muuta kateltavaa. Satama on asfalttia niin se oli mahdollisimman lähellä ramppia. Vieressä oli kasa vanhoja kiinnitysköysiä joita käytettiin "raiteiden" tekemiseen jotta ne koneet eivät revi sitä pintaa. Itse olisin kyllä jättänyt sen asfaltoimatta kun oli merkitty karttaankin tohon käyttöön. Joka koneessa oli avaimet ja paikalle tullut rekkakuski joutui siirtämään Caterpillarin uutta traktoria saadakseen kaivinkoneensa sieltä välistä. Vieraat ahtaajat ne koneet siihen oli varmaan ajaneetkin.

Oman koneen vajaa kuuden tonnin paino palkitsee siinä vaiheessa kun sitä pitää siirtää, olin tilannut kevyehkön hinausauton paikalle. Sen puoliksi maahan laskettu lava jää vaan jyrkkään kulkmaan ja metallipintaisena metallitelat ei pidä siinä yhtään, vinssillä siitä sitten päästiin kyytiin. Se oli niitä hetkiä kun ihan mielellään veti turvavyön kiinni (veljeni ystävä kuoli kun jäi asfalttijyrän alle sen pudotessa trailerilta lastattessa). Perillä olin kieli keskellä suuta, ettei metallitelat revi juuri viikko sitten tehtyä öljysorapintaa kotitieltä. Portista betonin yli siirryttäessä suojasin filmivanereilla joiden päällä tein käännökset. Suurimman kuopan tiehen jätti hinurin lavan reunan metallirulla. Ja tuttu ilmiö jatkuu, kaikki koneesta juttelevat listaavat omia kaivettavia kuoppiaan tonteiltaan, naapuri tuli suht nopeasti ilmoittamaan omansa. Sama ilmiö jos omistat pakettiauton.

Alkuun hieman ihmettelin kolisevaa kauhaa, alkuhämmennyksestä selvittyäni päättelin että se on joku paska ja halpa myyntikauha joka on heitetty siihen paikalleen väärillä tapeilla vaan myyntiä varten. Sen saumat on sen näköiset, että ainakaan Volvolta se ei ole tullut. Toinen havainto, pieni pettymys että puomin rasvanipat oli pölyn peitossa, onneksi vahinko ei taida olla kuitenkaan suuri kun tunteja on suht vähän vielä. Sen suhteen paremmin olisi voinut mennä mutta korona-aikaan en halunnut lähteä paikanpäälle tarkastamaan - eikä se olisi siitä miksikään muuttunut vaikka olisin käynyt, hyviä tarjouksia on vähän, mallia ylipäätään käytettynä on vähän. Joka tapauksessa se rasvauspuoli muuttui nyt omistajan vaihdon myötä.

Muuten kone tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Alkuun oli ongelmia saada sitä käyntiin, kunnes tajusin, että turvavipu pitää olla *ylhäällä* käynnistettäessä, mutta luonnollisesti alhaalla kun hydrauliikkaa aktivoidaan. Puskulevy (joka on muuten todella tiukka tapeistaan, likkuu kuin ajatus) nousee ja laskee vaikka turvakahva olisi yläasennossa. Starttia saa käyttää suht pitkään, ehkä 4-6 sekuntia kunnes käynnistyy vaikka Yanmarin kone on suht uusi, ehkä se muuttuu kun saan suodattimet ym vaihdettua.

Hytistä löysin ohjekirjan ja "operator manuaalin" DVD:llä, ikävä kyllä levy on likainen ja vähän naarmuuntunut, saas nähdä saako sitä luettua. Hytissä oli myös GPS-trackkeri josta ei ollut myyjän kanssa mitään puhetta, varsinkaan sen palautuksesta. Ehkä se on kertakäyttöinen. Heitin sen metalliseen panoslaatikkoon joten ainakaan nyt se ei enää träckää mitään. Saas nähdä tulevatko ne kylään seurattuaan konetta perille. Hytin radio ei ole Volvon oma joten kuljettajan radion säätimet eivät toimi, pitää varmaan tilata siihen "aito Volvoradio" joskus. Pitää toivoa, ettei sitä koneen johtosarjaa ole silputtu asennettaessa. ECR58:n hytti on hieman yllättäen suht saman kokoinen mitä oli EC210:ssa, ylimääräistä tilaa ei juuri ole, takin tms saa sullottua jonnekkin, kännykät, juomat ja pari työkalua lattialle sinne mahtuu - muuta tilaa ei ole. Grammerin istuin erityisesti on hyvän tuntuinen.

Noin ylipäätään kone on siistissä kunnossa, yksi taipunut suojalevy puomissa ja puomin valon poltin taitaa olla palanut. Muuten kevyitä naarmuja maalipinnassa ja ruostetta alavaunussa. Toivottavasti ajan myötä ei selviä mitään ikävää (as usual, knock knock), varsinkaan puomista.

Näillä näkymin korona-sian ostaminen säkissä kannatti, hinta oli passeli ja säästin hieman aikaa ja rahaa kun en reissannut paikan päälle tutkimaan.

[Hullu-Jussi]

Onnittelut konehankinnan johdosta!

Olen itse tehnyt muutama vuosi sitten koneen oston vastaavalla tavalla. Kyllä siinä on aina mukana pieni jännitys, millainen kone sieltä maailmalta saapuu. Tyytyväinen minäkin olin koneen saapuessa, vaikka pikkupuutteita löytyikin. Tunnit näissä alle 10-vuotiaissa merkitsee paljon.

[Jappi]

Istu alas kun kysyt "aidon volvoradion" hintaa, voipi olla aika suolainen jos on yhtään linjassa isompien kuokkien grammariin

[tuju]

Onnittelut konehankinnan johdosta!

Olen itse tehnyt muutama vuosi sitten koneen oston vastaavalla tavalla. Kyllä siinä on aina mukana pieni jännitys, millainen kone sieltä maailmalta saapuu. Tyytyväinen minäkin olin koneen saapuessa, vaikka pikkupuutteita löytyikin. Tunnit näissä alle 10-vuotiaissa merkitsee paljon.

Alle 10-vuotiaissa ja myös alle 10-tonnisissa, tyvitaitto ja raskaampien vahvempi rakenne on paljon huolettomampi raskaiden eduksi. Mitä vähemmän tunteja sitä helpompi on ostaa sokkona, joku ~10k tunnin kone pitäisi nähdä paikanpäällä ja kokeilla mun mielestä. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta tuntuu että noissa <10t koneissa tunteja kertyy elinkaaressa vähemmän kuin isommissa myynti-ilmoitusten perusteella. Nykyään kumpiakin kai käytetään ihan päivittäin ammattikäytössä, joten siten vähän mystinen ilmiö.

Eilen kävin puomia läpi, valokuvasin kaikki pölöyiset nipat, putsasin ja rasvasin ne. Ei ne tapit kuivia olleet, sieltä puski mustaa rasvaa saumoista ihan kunnolla. Tuli taas tapeltua ton rasvapyssyn kanssa, pitää aloittaa siitä ihan oma ketjunsa asiaankuuluvaan paikkaan.

Koneen paperinen ohjekirja on turkiksi, tuli hieman netin käännöstyökalujen kanssa tutkittua sitä, aika hidasta