kaivinkoneet.com

Palio on Kyröönjoes virrannu vettä siinävälis ku on viimmeeseksi tullu kiriooteltua. Mutta en mä oo viä kuollu, on ollu vain kaikkia muuta touhua, pari aarporaa on puraattu ja myity maailmalle ynnämuuta.
Ei oo vain saanu oikeen kynää kätehen, mutta on sentähän Fiiattihin jokunen kruuvi saatu ruuvattua.
Porttaalikotelot olis seuraava luontaanen jatkumo. Tähän CF mallihin on ympätty kolomesta vaihtoeherosta ne riskeimmät reiret. Onhan se oikia maansiirtokones, eikä mikää oliivilehtojen kiertelyhyn tarkootettu lelu, hehheh. Päälleppäin kattellen vähä ylimitootetutki nuon pienehen pillarihin. Muttamutta, saarahan ne kestävätki osat hajalle ku oikeen yrittää. Molemmat laatikot tietysti aiva palooksi, toinenpuoli onneksi osoottautuu täysin ehejäksi, ei muutaku pesua ja putsausta, mutta toisesta oli väliakselin toinen laakeri antautunu, haulit pemahtanu sisälle ja jäliestäpäätellen hampahienvälihin. Aivavarmahan on senpuolen tela pirättäny ja pitäny vaihtaa suuntaa, jotta hauli on puronnu välistä. No uutta laakeria sisälle ja hiomalla hampahat hyviksi.
Luonnollisesti koppurat stefat piti vaihtaa siten, jotta sisäreiältä parimilliä pienemmät, ja sorvata vetopyörän ja kytkinkehän stefantilat vastaavahan mittahan, niin tuli uurenverooset.
Olipa mahtavaa ujuttaa reisi vaihretlaatikon kymmenen koriatun pinnapultin varahan ja kiristellä mutterit.
Samoon oli suu messingillä kruuvates telarungon kiinnityskorvat paikallensa ja liniata ne kiikun akselilla suorahan.

Johan tässä näitä jatkokuvia tovi kerettihin orottolemaankin.
Komiaa jälkeä tuloo,vaikka hissukseen eteneekin.

Noita voiman siirron osia kun katsoo niin huomaa että kone on varsinaisesti ajateltu maatalouteen. Joutui vissiin täällä meillä nuo kevyet Fiatit ihan liian koviin töihin. Kuten monet muut vastaavat koneet.

Joo, ei oo tuo voimmalinia kummoonen vaikka on vahavin vaihtoehto. Nuo muut varaosakirian kuvista kattoen on tosi leluusia.

Ihme on tapahtunut: Emäntä siivooli pajan toimistos ja toi mulle mustaa alapuumia ja kysyy jotta tätäkö sä oot kattellu?
Perkeles se öli löytäny ne kuvat mitä mä tätä juttua alakaes halusin löytöpaikalta näyttää. Jotta paan ny muutaman kuvan, ku silloon muutama vuosi sitte lupasin.

Tokakuvan taustalla taitaa olla pitkälavainen -78-79 Chevrolet C-10 ( Fleetside ), kuomulla varustettuna.
Ilmeisesti 350cid bensa + TH 350

Se on, aiva oikeen, Chevrolet mallia -79, ja 350 pensa/TH350 , mutta-K5 Cheyenne Blazer.

Jaa juu, nyt kun kattos tarkemmin, niin Blazerhan se, kapea ohjaamon takapilari ja kuomu on ilman rakoa kabiinissa kiinni.

Pitääpäs taas vähä tekstata, ku muilta asioolta joutaa.
Telarungot nostin aarporan pöyrälle ja tähtäämes kiikun puslien ja kauhan nostovarsien välivivun laakeroontien restauroonti.
Molemmat reiät on luonnollisesti toteutettu aikanansa messinkipuslilla, ja taas tunnit oli teheny tehtävänsä. Ensi tietysti rungot piti kellootella suorahan pöyrälle ja sitte reikien keskittelyä. Varsinaanen kiikun aksila oli, hämmästyttävää kyllä, pysyny täysin suorana, ja kulumaakaa ei ollu ku pikkuusen, jotta sorvis keskiväliltä putsoolastu komiantähäre, ja laakeroonninkohorat pyöriäksi. Siinähän meillä oli sitte mitta uusille kiikun puslille, minkä mä ratkaasin sillälailla, jotta ostin näitä valssattuja nykypuslia, jokka on 2,5 mm lairalla, ja ku akselin halakaasja on nyt 64mm, ja puslan reikä 65, niin kynällä ja paperilla laskien saatihin määrä, mikä pitää jyrsiä puslan lairasta pois, jotta reiästä tuloo akselille oikiankokoonen, (64mm).
Onnenkantamoonen oli siinä, jotta alakuperääset puslat oli niin paksut, jotta näille uusille sai vain avartaa vanhoohin puslihin reiät mittahansa, (69 mm)
Välivipujen puslat avarrin vain puhtahaksi, ku vipujen tapit pitää teherä muutenki uuret, niin ei halakaasijan oo väliä.
Kuulostipa helepolta kiriootettuna.

Mitään kiirusta ei tiety ole .... Mut kiva olis, jos tälläsiä päivityksiä mittavasta projektista tulisi taajempaan ....

Nyt ku on ittelle olokapäähän vaihrettu rautaanen nivel, niin on hyvä vähä kiriootella ehejällä kärellä.
Silloon aikananasa purkaes, piti eturoikottimet katkaasta, jotta sai osat erillensä. No, siinä on se hyvä puoli, jotta laakeroonnit sai entisöötyä sorvihommina, jos ne olis viä sarvenpäis, olis pitäny tällätä taas aarporahan ja siinä koneistaa, jos ny jotaki positiivista…
Pitihän ne pätkät kumminki saara hitsatuksi tarkoon liniahan ja mittahansa, jotta sitte sopiivat justihin paikkaansa.
Telarungot ittesnänsä, ku ovat ny entisöötynä, niin nyt sais ruveta kasaamahan telarullia paikallensa, Jee!
Rullaremontishan oli silloon aiva maharotoon työmaa, ja ajatteli jotta saakahan näitä koskaa kasata, mutta nyt tuli se onnenhetki.
Löyrin maailmalta jopa M10x1,25 pulttia 14 mm kannalla, orikinaalia pitää olla, hehheh. Ei vaitiskaa, seittemäntoista kanta oli liika isoo. Ei muuten millää uskoosi, jotta okian telaraktorin alapääs voii olla niinpalio pieniä osia. Lisää erkoosia asioota; telarunko on ontto ja rullille on öliyvoitelu, ei siis nippa ja vaseliini. Sehän tietää sitä, jotta ku ensimmäänen stefa pettää ja öliyt tuloo pihalle, niin pian on laakerit paskana, ja tämä kones on siitä hyvä esimerkki. Valamista tuli, ja tivihisti pyörii kaikki kahareksan rullaa, ölijykki torennäköösesti pysyy sisällä.
Telankiristäjän jouset ruuvasin kans jo paikallensa orottelemahan etupyörään asennusta.