Laahakauhakoneita.

[Heavy]

Hieno tuo KTK:n kone ja vielä oikein kunnon alustalla. Tuollaisia näkisi mieluusti lisääkin eri puolilla maata. Siis, että vanhoja koneita olisi esillä. Kahmarikoneidenkin kuvia katselee kyllä mielellään...

[hammart]

(Olisi ihme, jos ette olisi tietoisia), mutta Kiteen asemallahan on yks höyrykaivuri ja Outokummun museon alueella yks pikku-Åke? muistaakseni..jälkimmäisestä mulla oli kuvakin tuolla photobucketissa..

[Hullu-Jussi]

Palatakseni vielä tuohon Peedershaabiin, joka sai meidän porukassa lempinimen "Norsunnahkakone", kirjoitin siitä kymmenkunta vuotta sitten pienen tarinan maanrakennuskonehistoriallisen seuran jäsentiedotteeseen. Tässä kyseinen juttu aavistuksen verran lyhennettynä. Siinä myös selviää, mistä tuo lempinimi sai alkunsa:

Norsunnahkakoneen pelastus
Tämä kaivinkone on epäilemättä eräs vanhimmista toimintakuntoisista ja tähän päivään asti työkäytössä oleista kaivinkoneista Suomessa. Ikää on noin 60 vuotta. Sen säilyminen näihin päiviin johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että se kolmekymmentä vuotta sitten ajettiin tukinnostoproomuun ja kiinnitettiin sinne pysyvästi.
Loppukesästä 2003 oli Keltaisessa Pörssissä ilmoitus Jämsässä myytävänä olevasta “Caterpillar –laahakaivinkoneesta”. Romumies oli saanut tehtäväksi kaikkien rakenteiden purkamisen ja romutuksen Olkkalaan telakalle tuodusta Heinolan vesistönhuolto Oy:n entisestä tukinnostoproomusta.
Caterpillariksi kone tuli myynti-ilmoitukseen nimettyä siksi, että Caterpillar-teksti komeili näkyvällä paikalla valettuna jäähdyttäjän kennon yläpuolelle ja moottorina oli Caterpillar D-315. Se oli tähän kaivuriin joskus vaihdettu alkuperäisen Listerin tilalle. Itse kaivurin oikeaksi merkiksi selvisi tyyppikilven löytymisen jälkeen tanskalainen Peedershaab. Valmistaja on sikäläisittäin tunnettu konepaja, jolta Suomeen tuli sotien jälkeen muun muassa vetureita.
Allekirjoittaneelle tämä kone oli kuitenkin “Norsunnahkakaivinkone” siksi, että taannoin työmaalla eräs nuorempi kolleega kertoi “Heinolassa proomun päällä olevasta tosi vanhasta kaivinkoneesta”. Olipa tuon koneen vanha kuljettaja jopa opettanut tätä nuorempaa konemiestä ajamaan tuota härveliä kertoen, että koneen erikoisissa kartiokytkimissä käytetään kitkapinnoissa jotain pahuksen paksua “norsunnahkaa”, jota nykypäivänä on lähes mahdoton saada mistään. Päätimme juttutuokion lopuksi, että käymme heti ensi tilassa vilkaisesmassa tätä konetta, kun meillä vain jonain vuonna sattuisi olemaan ylimääräistä aikaa.
Heti, kun minulle selvisi, että tuo Jämsän Peedershaab on yhtäkuin Norsunnahkakaivinkone, riensin sen konehuoneeseen ja raotin kartiokytkimen puoliskoja toisistaa: näkyviin ei tullut mitään muuta kuin tavanomaista asbestikudosta kytkinpäällysteenä. Proomun pohjalla oli tonneittain varaosakytkimiä. Sama juttu: kaikissa asbestipäällysteet. Ei jälkeäkään aidosta norsunnahasta.Niinpä niin. Vanha patu oli hieman juksauttanut nöösipoikaa tarinoillaan.
Hieman enemmän todellisuuspohjaa saattaa olla tarinan siinä osassa, joka kertoo, että kyseessä olevan mallisia Peedeshaabeja valmistettiin 30-luvulta 40-luvun loppuun ja että kyseinen kone olisi tuotu Suomeen jo sodan aikana saksalaiseten antamana sota-apuna.
Ikävä kyllä, tämä vanha patu, joka vuosikausia oli ollut tämän Peedershaabin kuskina ja olisi voinut näistä asioista kertoa, kuoli kaksi vuotta sitten. Hänen viimeinen työpaikkansa sivumennen sanottuna oli tuo telakka , jossa tukinnostoproomu oli nyt romutettavana.
Siinä vaiheessa, kun itse pääsin ensi kertaa katsomaan Peedershaabia, oli koneen ristikkopuomi jo ehditty paloitella. Se tosin ei ollut kovin suuri vahinko, sillä kyseessä oli ollut jälkikäteen tehty “tarvikepuomi”. Selvää oli alusta alkaen, että tuo kone oli saatava talteea, sillä olihan se ilmeisesti yksi vanhimmista tässä maassa jäljellä olevista kaivinkoneista.
Mikään pieni ongelma ei koneen irroittaminen keikkuvasta proomusta ja nostaminen kuivalle maalle ollut. Mutta kaikki sujui loppujen lopuksi aika hyvin. Pelastushelikopteria ei tervittu kertaakaan ja mitään kovin kallista ei tärveltynyt.

[Heavy]

Kuvasin pari viikkoa sitten Saksassa tuollaisen koneen. Kuka tunnistaisi koneen merkin, ym. tietoja?

[Hullu-Jussi]

Aina joskus tulee sellainen tunne, että kyllä tämä maailma on pieni. Mietin eilen, mikä kone heavyn kuvissa voisi olla, mutten oikein osannut nähdä siinä mitään tunnistamista auttavaa yksityiskohtaa. Vilkaisin tänään saksalaiselta LKW-Stefan -foorumilta, mitä sinne oli laitettu vaijerikoneisiin liittyen. Nimimerkki glarner, jonka kirjoituksia minulla on ollut tapana seurata, oli eilen lisännyt pari kuvaa eräältä varastolta. Kuvissa oleva kone on Ruston Bucyrus 30-RB, vuosimalli 1972. Glarnerin ja heavyn kuvissa on aivan sama kone samassa paikassa. Tässä linkki sivulle, jolla kuvat ovat: http://www.baumaschinenbilder.de/forum/ ... 03&page=30

[Heavy]

Onpa aika mielenkiintoinen juttu, kun saman koneen kuvasin

[Jappi]

Tämän näköinen Rustoni bongattu...

https://plus.google.com/photos/10413663 ... 8460209505


Kaikkea tietoa laitteesta kuulisin mielellään. Mikä moottori, mikä malli

[Hullu-Jussi]

Näyttäisi näin meikäläisen silmillä katsottaessa olevan joko 17 tai 19-RB Ruston-Bucyrus. Ensin mainitussa on1/2 cu.yd. kauha ja jälkimmäisessä 5/8 cu.yd. kauha. Alunperin tämän konemallin suunnitteli Bucyrus-Erie USA:ssa. Englannissa tuotannosta ja myynnistä huolehti tytäryhtiö Ruston-Bucyrus. Ensimmäinen koeajoja varten Lincolnin tehtailla Englannissa koottu prototyyppi myytiin helmikuussa 1937, mutta varsinaisesti koneen ensiesittely oli vuotuisilla Public Works Exhibition -messuilla syyskuussa 1937. Englantilainen malli eroaa amerikkalaisesta moottorin ja hytin osalta. Englannissa suunniteltiin aivan erinäköinen pellitys, jotta sikäläisiin junanvaunuihin lastatut koneet mahtuisivat kulkemaan ahtaissa sekä kapeissa brittiläisissä rautatietunneleissa ja toisaalta järkyttävän suurikokoinen Ruston-moottori mahtuisi konesuojan sisälle. Tämän mallin valmistus loppui vasta 1967 vaikka modernimpaa seuraajamallia (22-RB) oli tehty rinnalla jo kymmenen vuotta. 19-RB -koneita valmistui 5410 kappaletta. Toisen maailmansodan aikana Ruston-Bucyruksen koko tuotanto oli alistettu puolustusministeriön alaisuuteen, joka teetti liittoutuneiden joukkoja varten satoja 10- ja 19-RB -kaivinkoneita. Sodan jälkeen näitä myytiin ylijäämävarastosta ja lukuisia päätyi silloin myös Suomeen. Näissä Rustonin valmistamissa koneissa pitäisi olla yleensä Rustonin oma moottori, mutta kuvissa näyttäisi olevan GM-Diesel. (En muuten osaa kylläkään sanoa mitään tuosta moottorista.)

Jaa mitenkö muka tiedän tämän kaiken. No totta puhuen en tiedäkään. Olen vain hankkinut Ruston-Bucyruksesta kertovan kirjan, josta näitä asioita lueskelin. Kolmiosaisen teoksen nimi on muuten Lincolns Excavators. Yhteensä 816 sivua . Taitaa olla mittavin mistään yksittäisestä konemerkistä väsätty opus.

[Jappi]

Mistähän tuosta saisi mallin ja iän selville? Ja todentotta, kun ihan hereillä katselee niin DD:hän se siellä...

[Heavy]

Tuo onkin mielenkiintoinen löytö. Mukava, kun saatiin lisää kuvia laahakoneista tänne Osaatko yhtään arvioida milloin tuo on ollut viimeksi toiminnassa?