Eivät kaikki ainakaan tällä foorumilla ole varsinaisia maanrakennusalan ammattilaisia. Voin sen varmaksi sanoa, koska tunnnen heistä ainakin osan. Mitä tulee tuohon itseoppimiseen niin luulen, että suurin osa tämän maan maanrakennusihmisistä on työnsä oppinut aikalailla itsekseen. Osalla alan valintaan on vaikuttanut kotitausta. Jos vanhemmat ovat alan yrittäjiä, yleensä silloin pääsee jo lapsena harjoittelemaan työtä. Tuntuu kuitenkin siltä, että ainakin monet koneyrittäjät, jotka tunnen, ovat opetelleet alan hommat aika lailla erehdyksen ja onnistumisen ja sitkeän harjoittelun kautta. Niin olen suurimmaksi osaksi tehnyt itsekin ja voin sanoa, että se koulu tulee välillä helvetin kalliiksi, mutta kyllä kantapään kautta opittu sitten jääkin aivan toisella tapaa päähän kuin koulunpenkillä kuunneltu. Toisinaan on ollut onni päästa johonkin isompaan firmaan oppimaan heidän kustannuksellaan uutta tai on saanut olla jonkun kokeneen yrittäjän kanssa oppimassa alan hienouksia. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto mahdollisti minulle esimerkiksi lyöntipaalutuksen opettelun. Usein on joutunut rohkeasti tarttumaan tarjottuun tilaisuuteen päästäkseen harjoittelemaan jotain uutta. Näin esim. silloin, kun ison firman päällikkö kysyi olenko sattumalta ajanut pyöräkuormaajaa. Sanoin, että kyllä, mikä oli sen verran totta, että olin joskus siirtänyt sellaista. No kyllä sen oppi, kun vähän aikaa sitä konetta pyöritteli toisten katseilta piilossa. Autokuskit vähän kyllä huutelivat, kun mokailin, mutta sanoin, että olin ennen ajanut toista merkkiä, jossa hanikat on toistepäin.
Mitä tulee tuohon, että painopiste täällä foorumilla tuntuu olevan suuremman pään koneissa. Eikö siihen sovi juuri tämä sanonta, että pojat ovat poikia (vähän vanhempinakin).

Toivottavasti ette kaikki naureskele meikäläisellä tämän jälkeen, mutta tunnustan, että olen viimeiset puolitoista viikkoa ajanut 5-tonnisella pikkukaivurilla.